lauantai 27. huhtikuuta 2013

Emmolla on arvonta!

Ihana Emmo järjestää arvonnan! Palkintona on Mixed Media -verkkokurssi. Itse olen suhtautunut mixed mediaan hyvin ristiriitaisin tuntein, mutta haluaisin tutustua siihen tarkemmin. Vasta sitten voi tietää, onko se oma juttu vai ei. :)


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

#OnMyWorkTable

Haasteet ja kortit jäävät nyt tauolle. Sain viimein aloitettua voimaannuttavan minialbumin sairaalajaksostani (jos 26-sivuista albumia miniksi lasketaan). Sen parissa kulunee päivä jos toinenkin, jos askartelutahti pysyy samanlaisena: pari tuntia kerrallaan parin-kolmen päivän välein...


Mistähän ihmeestä Tampereella saa niitä pieniä kakkupapereita? Olen ravannut varmaan puolet kaupungin marketeista läpi eikä missään ole...

(Saa vinkata myös, jos jossain myydään tai jonkun kautta voi tilata Project Life -tavaraa!)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Nimipäiväkortti vauvalle - P*skis #184

P*skiksen haasteessa piti käyttää höyheniä. Jotenkin ne istuvat itselläni enemmän kortteiluun kuin skräppäykseen, joten ei kun keksimään kortin aihetta. Kun en mitään muuta keksinyt, kävin tutkimassa lähitulevaisuuden nimipäiviä, ja tadaa! Siskon poikavauvalla on ensi viikolla nimipäivä! Ja mihinkäs höyhenet sopisivat paremmin kuin vauvan korttiin?

Valitsin kätköistäni kaksi eri väristä pallokuviopaperia, joiden värit sopivat mielestäni toisiinsa, vaikka ovatkin eri puolilta värikarttaa. Halusin kuitenkin mukaan sydämen, koska Sydänten Sumopainija on tädin kulta, tottakai. Olin ajatellut kortin olevan valmis, mutta se tuntui vaativan vielä jotain. Lisäsin siis vielä vastakkaiseen kulmaan punaisen sydäntarran tasapainottamaan sommitelmaa ja värejä. Lopputulos onnistuu mielestäni välttämään sekä liiallisen hempeyden että turhan tyttömäisyyden. Mitä itse sankari kortistaan pitää, no, luultavasti tissi maistuu paremmalta kuin pahvi. :P


(Laiskottaa, en jaksa ottaa useampia kuvia.)

Minun aurinkoni - CSI #67

Sattuipa käsillä olemaan valokuva, jossa oli valmiiksi CSI-haasteen #67 väriskaala. Pakkohan siitä oli siis väsätä leiska. Meinasin ensin tehdä taustasta beigen tai mudanruskean, mutta sitten silmiini sattui taivaansininen paperi. Näin jo poutapilvet sieluni silmin, joten ei kun etsimään netistä hyvää pilvenkuvaa, leikkaamaan siitä sabluunaa ja leikkimään valkoisen leimasinmusteen kanssa. Lopputulos onnistui yli odotusten. :)


Jos sininen paperi oli taivas, niin keltasävyinen kuva oli itseoikeutettu aurinko. Kolmiolla kuvioidusta paperista löytyi vielä juuri haasteessa vaadittuja värejä, joista aurinko sai sakaransa. Lisäsin vielä kolme sakaraa puna-valkoraidallisesta kuviopaperista vahvistamaan vaadittua punasävyä valokuvan lisäksi.


Epelihän on oikeastikin elämäni aurinko, joten otsikko tulikin siinä. (Ja nyt päässäni soi Samuli Edelmannin Ihana valo, eikä lähde pois. Damn!)


Kirjoitan yleensäkin tarinoinnin käsin, mutta mustalla tussilla. Haasteessa vaihtoehdoksi annettiinkin kuulakärkikynä... no miksei? Se toimiikin juuri tässä leiskassa hienosti. (Käsialasta ei sitten puhuta.) Tarinointi viittaa siihen, että erityispoitsumme on vähän huonosti kontrolloitavissa puheella (tielle sännätään vaikka väkisin jos siltä tuntuu) ja aidatussa lähileikkipuistossamme on ihanaa antaa heppulin säntäillä vapaasti miten haluaa ilman, että sydän on kurkussa jatkuvasti.


 Ja lopuksi vielä itse haaste:



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Aamuvirkun aamupuuro - Sketchbook365

Tämä leiska on tehty Sketchbook365-blogin huhtikuun luonnoshaasteeseen. Eihän se oikeasti ole edes sinne päin, mutta on sieltä inspiraatiota otettu. Tai jotain. Kuvat on otettu puoli seitsemältä aamulla. Epeli ei meinannut ensin syödä puuroa millään, mutta lopulta Autot-elokuva (muistaakseni) sai suun avautumaan. Herra on vähän syömishaasteinen, ei meillä muuten telkkarin ääressä syötäisi... (Juu juu. Kaikki uskoo.)

Sivu on simppeliäkin simppelimpi. Tummansininen tausta tulee selkänojalle myllätyistä farkuista, harmaa paperi sohvasta ja seinästä (joista kumpikaan ei ole luonnossa harmaa) ja vaaleanvioletti überseksikkäästä yöpaidastani. Voimakkaiden väripintojen kaveriksi halusin koristeiden olevan valkosia. Inspiraation sain valkoisista, epäsymmetrisistä lautasistamme. Piirtelin siis mustalla tussilla valkoiselle kartongille ympyröitä vähän sinne päin ja leikkasin sitten jättäen ympärille vähän valkoista.


Kehystin valokuvat samalla idealla, koska sävymaailmansa takia ne upposivat turhan paljon taustaan. Pallojen piirtely oli ehdottomasti hauskin osio tässä leiskassa!


Ja siinä tulee Totuus.


Yksi parhaista puolista oli, että sain tehdä tätä yhdessä Epelin kanssa ilman suurta tappelua. Epeli katsoi keittiön pöydän ääressä läppäriltä Lauri Kilpa-autoa ja minä askartelin vieressä. :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Korttimaraton jatkuu - Kortiston haaste #26

Meinasin tehdä tämän kortin jo ennen noita edellisiä, mutta päätin varmuuden vuoksi mennä deadline-järjestyksessä. Tänään oli siis vuoro yskiä ja pärskiä Kortiston juuttikangas-haasteen parissa.

Violetti kartonki on Tiimarista ostamani kirjainsabluunan taustapahvi, jonka länttäsin kiinni luonnonvalkoiseen kartonkiin. Perhoset leimasin samalle luonnonvalkoiselle kartongille mustalla ja leikkasin hiukan ääriviivojen ulkopuolelta. Pitsinauha ja juuttikangas ovat - kas kummaa! - pitsinauhaa ja juuttikangasta. Siinä se. Helppoa kuin heinänteko! (Ja pölisee yhtä paljon!)


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Korttikasa! - P*skis #183

Inspiroiduin P*skarteluhaasteen luonnoksesta niin, että tein en vain yhtä vaan peräti kolme korttia samalla idealla! Olen tällä kertaa aivan erityisen tyytyväinen tuotoksiini, vaikka sekä aika että Epeli olivat hankettani vastaan. Vähän kerrallaan puuhaillen ja Epeliä sopivasti harhauttaen sain kuitenkin duunit duunattua saman päivän nimiin, enkä edes menettänyt mielenterveyteni jäljelläolevia hippusia!

Tämän kortin paperit suorastaan loikkasivat paperisilppulaatikostani käsi kädessä kiljuen "Pick me! Pick me!" Kaksi ihan erilaista kuviota, mutta ne nyt vaan rakastuivat toisiinsa, kuin Wall-E ja Eva. (Arvatkaapa kahdesti, millä harhautinkaan Epeliä?) Pitsi oli päivänselvä valinta koristeeksi, ja toinen kahdesta kuvioteipistäni sattui vielä olemaan juuri oikeaa sävymaailmaa. Almost done! Ensin meinasin laittaa tähän puisia tähtiä, mutta sitten halusinkin laittaa noita helmiä, eivätkä ne sovi yhteen. Helmetkin piti sirotella sinne tänne, mutta ne halusivat väen vängällä ympyrämuodostelmaan. Mikäpä siinä, ihan hyvin ne sopii noinkin! Tekstin keksiminen oli vaikein osuus, ja vei kai peräti puoli minuuttia. Tämä kortti lähestulkoon teki itse itsensä.


(Vessa- ja iltalääketauko. Senhän kaikki halusivat tietää?)

Seuraavan kortin piti alunperin olla pinkki, mutta paperi kääntyi jotenkin toisinpäin ja käytinkin turkoosin puolen. Lähinnä kai siksi, ettei kaikista korteista tulisi niin äklöttävän imelän tyttövärisiä. Ikeasta ostetun tarrasetin tarra oli väritykseltään ihan nappi, ja laitoin sen mustalle kartongille tuomaan lisäedgeä (mikä sana! Ihanaa! Alan käyttää "lisäedgeä" tästä lähtien joka paikassa!) Nappien kaveriksi olisi sopivasti mahtunut mustia pilkkuja, joita luonnoksessakin oli, mutta edellisen skräppäyksen peitevärikatastrofin jälkeen katsoin paremmaksi pidättäytyä pilkuista, kunnes pääsen karkaamaan askarteluliikkeeseen ostamaan mistejä. Lopputuloksena kortista tuli simppelin selkeälinjainen, mutta värit korvaavat paljon. Nam!
(Teksti on muuten kirjoitettu ensin lyijykynällä väärällä kädellä ja tussattu sitten päälle.)


Mielikuva kolmannesta kortista oli pitkään hyvin epäselvä. Valitsin paperit vain ja ainoastaan yhdenmukaisen värityksen perusteella, mutta tyystin erilainen kuviointi vähän pelotti. Vielä siinäkin vaiheessa, kun olin teipannut paperit korttipohjaan, olin epäileväinen koko idean toimivuudesta. Mutta sitten ensimmäisen kortin suunnittelupöydältä tipahti muutama puinen tähti, ja jokin loksahti paikalleen. Tekstiä reunustaa vaaleankeltainen kuitupaperi (miksi ihmeessä en osaa ottaa sellaisia kuvia, joista värit erottuisivat hyvin? Vai onko syypää laiskassa kuvankäsittelijässä?) ja itse teksti on siirtokuvakirjaimista tehty. Harmi vain, että tein sen epähuomiossa luonnonvalkoiselle paperille, joka riitelee nyt perusvalkoisen korttipohjan kanssa. Tähtien sijoittelu veikin sitten yllättävän paljon aikaa, ja lukumääräkin puolittui matkan varrella. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä tähdet eivät vie liikaa huomiota kukkakuviolta, mutta eivät uppoa taustaankaan. Niistä onkin tullut lempikoristeitani!


Ihmettelin pitkään, miksi sain tänään yhtäkkiä hirveitä ihottumaläikkiä sormiin ja kämmenselkiin. Sitten hoksasin, että olen tänään käsitellyt kaksipuoleista teippiä enemmän kuin lääkäri määrää. Kirjaimellisesti. Olen nimittäin allerginen hartsille, ja ainakin laastarien liimassa on hartsia. Miksei myös teipissä? Mutta tähän kuva parin päivän takaa, jolloin kädet olivat vielä (suhteellisen) terveet ja lakkakin tiptop!

 



perjantai 12. huhtikuuta 2013

Jotain vikaa mutten tiedä mitä

Pääsinpäs vihdoin jatkamaan Emmon Skräppäyksen perusteet -verkkokurssia! Melkein kuukauden tauko skräppäämisessä näkyy heti, sillä en saanut sivusta mieleistäni millään. Ehkä syynä on se, että ainoa tällä hetkellä skräpättävissä oleva valokuva ei herätä minussa suurempia tunteita ja intohimoja? Kyseessä on polkupyörä, jonka näimme viime syksynä kävelyllä. Takana nousseet vihreät kummut nostivat välittömästi mieleen Epelin silloisen lempiohjelman, Teletapit, joten pyörästä tuli saman tien polkupyörä teletappimaassa.

Toisen sivun teemana kurssilla oli värit. Valitsin ensin kuvasta neljä väriä, mutta homma ei toiminut. Sininen oli vain liikaa! Niinpä poistin siniset lisukkeet ja lisäsin mustan osuutta. Lopputulos on paljon rauhallisempi, mutta jokin mättää edelleen, enkä keksi mikä. Olisiko kuva liian iso?

Laitoin koristeiksi puisia tähtiä ja leimasin vielä pariin kohtaan valkoisia tähtiä niiden kaveriksi. Homma meni ihan kokeiluksi, kun en oikeastaan hallitse leimailua sen enempää kuin sommitteluakaan.





Mustista pisteistä tuli enemmänkin lätäköitä, koska peiteväri ei tipahdellutkaan kauniisti siveltimestä pikkuruisina pisaroina, vaan vaati hillitöntä lotraamista. Yksi lätäkkö ilmestyi sitten polkupyöränkin päälle. Aargh! Vaadin parempia välineitä!


Sellainen siitä sitten tuli. En ole siihen vieläkään ihan tyytyväinen, mutta on se paljon parempi kuin eilen aloittamani värisekasikiö. Ehkä saan siitä tulevaisuudessa suurta tyydytystä nähdessäni, kuinka paljon olen siitä kehittynyt...

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ensiapua akuuttiin skräppipuutokseen

Kotiuduin sairaalasta viime viikolla, ja sen jälkeen lahkeessa onkin roikkunut marakatinpoikanen. Niinpä askarteluaika on ollut tiukemmassa kuin kärpänen pihkassa. Olen kuitenkin nipistänyt hetken sieltä ja toisen täältä, ja tuloksena on kolme korttia.

Ensimmäinen kortti lähtee synttärikorttina kaverille. Idea lähti uudesta perhosleimasimesta ja kultamusteesta. Tyhmää kyllä, huomasin vasta jälkikäteen, että taustan perhoset liihottelevat järjestään ylösalaisin. No, ehkä ne on vaan keväthöpäkässä. 




Toinen kortti syntyi sekin käyttämättömästä leimasimesta. Ensin leimasin valkoisen lehtikuvion kiertämään hiekkapaperilla hangatun ja reunoista ressatun pronssikartongin reunoja. Hetken pohdittuani päätin laittaa koristeeksi sävyyn sopivia kukkia, jotka sitten tarvitsivat varret, jotka tarvitsivat rusetin. Ohoh, sehän on kukkakimppu! Selvästikin onnittelukortti! Ei se haittaa, isän synttärit ovat ihan kohta.


Edelliset kortit valmistuivat viime viikolla, tämä viimeinen taas tänä iltana. Suunnittelin tekeväni jotain P*skiksen värihaasteeseen, mutta haaste otti ja umpeutui ennen kuin kortti kerkesi valmistua. No pentele! Ei kai se haittaa. Jääköön odottelemaan seuraavaa pahaa-aavistamatonta uhria. (Pahoittelen tämän ja edellisen kuvan laatua. En jaksanut keskittyä kuvaamiseen. Tämän kortin kuuluisi olla pystyasennossa, mutta sitäkin taitaa väsyttää...)


Huomenna aion laittaa valokuvatilauksen menemään, ja sitten pääsen vihdoinkin Tositoimiin™ eli skräppäämään! Työn alla minialbumi!