perjantai 29. maaliskuuta 2013

Asian vierestä

Olen saanut nauttia osastohoidosta ja sen hyvistä ja huonoista puolista viimeisen viikon ajan.

+ Jälkkäriä joka päivä
+ Käsityöt edistyvät hurjaa vauhtia
+ Saa levätä ja toipua rauhassa (R.I.P.? Hmm...)

Mutta toisaalta...
- Täällä on tylsää
- Perhettä on ikävä
- Täällä pitää olla vielä ainakin viikko
- Ei pääse skräppäämään :(

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Minäkuvan rakentamista

Pitkään on taas mieliala kyntänyt valtameren pohjamutaa. Yksi huippu (vaiko railo) tuli reilu viikko sitten, kun ahdistus laittoi ajamaan tukan pois. Eilen sukelsin taas, kun suunnittelin tekeväni ahdistus-teemaisen sivun käyttäen muutaman viikon takaista kuvaa, ja sitten hoksasin, että näytän nyt tukattomana ihan erilaiselta. Tänään olo oli helpompi, ja teinkin Emmon skräppiverkkokurssille sivun kauneudesta, joka tahtoo piiloutua omalta katseeltani sänkitukan ja ihottumaisen, näppyisen ihon taakse. Lähinnä kyse on itsetunnon kohotuksesta ja uudenlaisen minäkuvan rakentamisesta: tuo peilistä katsova ihminen olen minä, ja minä olen kaunis.

 

Olisi kiva kertoa, että hyvä olo jatkui koko päivän, mutta illalla mentiin taas kohti Mariaanien hautaa. En ole koskaan pahimmassakaan masennuksessa ja ahdistuksessa suunnitellut itsemurhaa, mutta nyt itsetuhoisten ajatusten vyöry on jo niillä rajoilla, uskallanko enää olla kotona. Päiväsairaalan kartoitushaastattelu siirtyi taas kolmella viikolla eteenpäin, eli haastatteluaika on nyt kahdeksan viikkoa lähetteen teosta. Milloin sinne pääsee sisään, ja olenko silloin enää siinä kunnossa, että pystyn täysipainoisesti osallistumaan terapiaryhmiin? Jo nyt jännittää, selviänkö huomisaamuun asti soittamatta ensiapuun, että hakekaa mut ennen kuin teen itselleni jotain...



maanantai 18. maaliskuuta 2013

Suvun upeat naiset - CSI #63

Minulla on mahtavia tätejä. He ovat säilyttäneet ikääntyessään ja mummoutuessaan saman elämänilon, huumorintajun, luovan hulluuden ja innon joka näissä vanhoissa kuvissa näkyy. He ovat idoleitani, jatkuva inspiraation ja hauskuuden lähde. Isäni neljästä siskosta tässä on vain kolme, sillä vanhimmasta ei ikävä kyllä ollut valokuvaa. Hänkin olisi sopinut sakkiin hyvin.

Sivu on tehty CSI:n #63 -haasteeseen. Pohja on varastettu, jälleen, Page Mapsin January 2009 -Galleriasta.


En pitänyt aluksi tuosta puukuvioisesta paperista, mutta se ilmoittautui välittömästi taustaksi tähän työhön, koska yhdessä valokuvassa tätini kiipeilee puussa. Samalla sain värimaailmaan vaaditun tummanruskean, joka toistuu vielä yhden kuviopaperin kolmioissa. Haaleanvaaleanpunainen paperi vaati kaverikseen tuon kolmiopaperin, jossa toistuu sama sävy, ja siitä paperista sainkin kätevästi myös kolmannen vaaditun värin, jade-oliivin. (Edelleen yritän saada aivoni käsittämään, millainen on sinertävä myrkynvihreä.) Vahvistin sävyä laittamalla myös tätien nimilaput (riittävän) samanvärisestä paperista.

Beigeen vivahtava keltainen löytyi suoraan yhdestä kohokuviopaperistani, joka täydentää mielestäni hyvin valokuvien rytmin ja toi myös kukkateeman. Muista kukkakoristeista löytyy myös viimeinen vaadittu väri, samea pinkki. Tuo vaaleansininen pallopaperi taas on kuvausrekvisiittaa eikä liity sivuun mitenkään. ;)

Valokuvat on tulostettu tavalliselle kopiopaperille ja vanhennettu kylmällä kahvilla. Lopputulos oli upea. Valokuvapaperille tulostettuja kuvia ei olisikaan voinut värjätä samalla tavalla. Hyrräkukat tein leikkaamalla kuvioleikkurilla kukkia kahdesta erivärisestä kartongista: pinkistä ja luonnonvalkoisesta.  Kukkien keskelle liimasin vaaleanpunaisia strasseja. Puuteema taas jatkuu puisissa tähdissä, jotka tähdittävät tätien nimiä. Ja luonnonvalkoinen pitsi oli ihan ehdoton näin hempeään teemaan.

Lisää tähtiä on sivun yläkulmassa puukuvioisen taustapaperin päällä, ja sinne johtaa vaaleanpunaisten strassikukkien ja hyrräkukkien vana. Tarinassa on listattu asioita, joita olen oppinut tädeiltäni heidän elämänasenteestaan ja jotka haluaisin itsekin muistaa joka päivä, joka hetki.


Ja lopuksi vielä itse pääpahis eli haaste. Ja se toteutui näin:

TODISTEET (EVIDENCE): kukat, jalokivet (strassit), vintage-elementit (vanhat valokuvat), pitsi
TODISTAJANLAUSUNTO (TESTIMONY): numeroitu tarinointi, inspiraatiosanat nainen ja inspiraatio

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ystävyyden ytimessä - CSI Case No. 62

Mä oon nyt flunssassa enkä oo kenenkään kaveri. Nih.

En ainakaan ala skräppäämään, en varsinkaan mitään haastetta. Niistä tulee vaan ressi. Ja se CSI:n haaste on niin monimutkainenkin, kauheasti ohjeita mitä pitää tehdä. Kattokaa nyt vaikka itekki:



Se leiska oli ihan ok, vaikka tietysti sekin on neliö, koska eihän kukaan oo niin juntti että tavalliselle aanelkulle skräppäis. Mutta viisi eri väriä, hei haloo? Ei mulla riitä väri- ja kuviopaperit! Ja tuleehan siitä ihan kauhean sekavakin tollasella värimäärällä. Jotain vihertävänharmaata, just joo, kuulostaa ihan tarinoinnin taustaväriltä. Ja sitten petroolinvihreetä. Mihin sitäkin osais laittaa, niin voimakasta väriä? Otsikon alle tietysti, ettei varmasti saa selvää tekstistä! Laitetaan siihen sitä haalean keltavihreää kaveriksi, että tulee oikein yököttävä väriyhdistelmä kahta ihan erilaista vihreen sävyä!


Limenvihreetäkin, ei mulla oo sen väristä paperia. Pitäiskö alkaa roiskimaan jollain pensselillä peiteväriä valkoselle paperille, häh? Tai nappeja. Ihania limenvärisiä nappeja. Kukapa ei sellasia haluais vaatteisiinsa! Haluaisitko vielä limen pääsiäispupunkin? Tosi luonnollisen värinen... NOT!


Ja kaiken ton vihreyden päälle kirkas punanen. Siis ei oo totta! Mihin sitä nyt vois enää laittaa? Piilottaa valokuvien taakse ettei kukaan huomaa? Rusetiksi nappiin? Ei kun hei, tööttinappula tarinointiin! Vähän väriä sen vihreänharmaan sekaan! Siis voi e-l-ä-m-ä!


Sitten siinä piti olla ympyröitä. Siis mitä? Valokuvatkin on yleensä suorakulmioita, eikö? Ja tekstitkin tavataan kirjottaa vaakasuoraan, tiedoksi sille, joka keksi ehdottaa pyöreetä tarinointitilaa. Pyöreä tarinaspotti on ehkä huonoin idea ikinä, lukuun ottamatta limenvihreitä nappeja. Voi yrjö.


Ja sitten tuo koko teema. Ystävyys, hohhoijaa, voiko kuluneempaa aihetta olla? Mä mistään tollasesta imelästä p*skasta ala skräppäämään, painukoon jorpakkoon koko haaste. Mä otan särkylääkettä ja suklaata ja meen sohvalle kattomaan jotain huonoa leffaa. Repikää siitä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Vaaleanpunainen lastentuoli ja muita askartelutilani nähtävyyksiä



Minulla ei ole askarteluhuonetta. Hoidan askartelut pääasiassa makuuhuoneessamme, johon olen vihdoin saanut raivattua edes jonkinlaisen järkevähkön paikan skräpätä ja väsätä kortteja ilman suunnatonta kaaosta.


Työpöytä ostettiin Pelastusarmeijan kirpputorilta. Se on vanha ja enemmän kuin vähän kulahtanut, mutta hei, se on vaaleansininen! <3 Vihreä lamppu on ihan hyvä kohdevalaisin. Vaaleanpunainen juniorituoli taas löytyi tänään Ikean Löytöpisteestä. Vähän päälle puolitoistametrisenä sovin siihen oikein hyvin.  Tietokone ei ole yleensä tuossa, vaan surffailen normaalisti keittiön pöydällä. Nyt sattui olemaan tulostushommia, niin kone jäi siihen. Tämä on kuitenkin suurta edistystä vanhaan, jolloin tulostin oli pöydän päällä syömässä muutenkin vähäistä askartelutilaa.


Ensimmäisestä kuvasta näkyy tarkkaan tiirailemalla kirkas kirjoitusalusta, joka sekin on Ikeasta. Sen alusta toimii ilmoitustauluna. Nyt siinä on tulostettuna Page Maps -sivujen esimerkkipohjia A4-koossa (useimmat neliöpohjat eivät skaalaudu suorakaiteiksi kovin kauniisti) ja paperilapulle kirjattuna skräppäyshaasteita ja arvontoja voimassaoloaikoineen.


Sain tänään myös kirjahyllyn makuuhuoneeseen! 19 eurolla järjestystä, säilytystilaa ja ylipäätään - tilaa! Alimpana on pahvilaatikossa vanhat valokuva-albumit ja muuta sekalaista tavaraa, jota en uskalla pistää esille kirjahyllyyn niin kauan, kuin Epeli on rajoitusrajoitteinen (eli tekee mitä lystää, kun ei ymmärrä eikä muista kieltoja). Seuraavaksi on nyt tyhjä muovilaatikko, joka on liian iso kirjahyllyyn ja saa kohta lähtöpassit varaston suuntaan. Sitten on pienemmässä muovilaatikossa koristepapereita, eli kaikki paperinpalaset, jotka ovat pienempiä kuin A4.

Keskihyllyllä on toisessa lehtimapissa yksiväriset kartongit ja paperit, toisessa kuviopaperit leikattuna A4-kokoon. Muovisessa sälälaatikossa on liimat, sakset ja muut välineet ja punaisessa pahvirasiassa kaikenlaiset koristeet tarroista nappeihin ja pitsinauhoihin. Astetta ylempänä majailee rullalla iso valkoinen A2-kartonki sekä vielä leikkaamattomat kuviopaperit (leikkaussuunta riippuu siitä, onko A4-leiska vaaka- vai pystysuorassa). Muovirasia on tyhjä, olen käyttänyt sitä lähinnä pikkuroskien väliaikaissäilönä askartelun lomassa. Ylähyllylle on tarkoitus tulla skräppikansiot, mutta toistaiseksi siellä on vain reseptikansio, irtoleiskoja sekä paperileikkuri sijoitettuna mahdollisimman kauas ihan liian näppäristä pikku sormista. Kirjahyllyn päällä on parissa muuttolaatikossa verhoja ja vastaavaa ja pienemmässä pahvilaatikossa sarjakuvia odottamassa seuraavaa sukupolvea (3-vuotias EI koske Ihmenelosiini vuodelta 1982!)

Sellaista tylsyyttä täällä. Useimmilla tuntuu olevan kunnon tilat askarteluun, mulla ei ole edes sitä kansiota, puhumattakaan leimasimista, gessoista tai kattavasta värivalikoimasta kartonkeja...

(Sosiaaliporno unohtui: uudet lääkkeet tuntuvat auttavan, pariin päivään ei ole ahdistanut yhtään! Hirveä flunssa vaan päällä...)

Skräppäys 5: Matti

Ehdin suunnitella viikkoja skräppisivua Matista. Jouduimme luopumaan lutuisesta ragdollistamme viime syksynä, kun Epelillä todettiin kissa-allergia. Matti oli meillä alle vuoden, mutta teki meihin lähtemättömän vaikutuksen uskomattoman hienolla luonteellaan. Kaipuu iskee vieläkin päivittäin. Hassua, ettei aiempia kissojamme ole ollenkaan niin ikävä, vaikka niistä vanhimman kanssa ehdin viettää seitsemän yhteistä vuotta.


Alusta asti minulle oli selvää, että haluan käyttää taustassa samaa turkoosia kuin Matin silmät ovat tuossa valokuvassa. Entisen sohvamme punainen väri oli selvä valinta pääasialliseksi sivuväriksi. Musta tuli mukaan oikeastaan vahingossa, kun sain päähäni laittaa alareunaan kissasiluetteja.

(Anteeksi muuten kuvien laatu! Näin yhdentoista aikaan illalla luonnonvaloa ei ole saatavilla eikä meidän kodin valaistusta ole suunniteltu valokuvaamisen vaan enemmän tunnelman kannalta.)




Kissat päätyivät kulkemaan vähän minne sattuu ja yksi halusi välttämättä istua korokkeella. Tuon valokuvan alla olevan suikaleen alla on piilotettu tarinointi.


Tämä raitapaperi ilmoittautui jo kaupassa turkoosin taustapaperin kumppaniksi. Tykkään sen tuomasta rytmistä ja ryhdistä. Laidan vaaleanpunainen pitsi on turkoosin paperin reunasta se osa, jossa luki paperin valmistaja ja malli. Pitsireunan leikkasin saksilla, kuten melkein kaikki muutkin koristeet otsikkoa lukuun ottamatta. Se on samettipintaisilla kohoaakkostarroilla tehty.




Ja siinä on itse Matti, maailman paras kissa.  <3

Tämä oli siitä hassu työ, että en tehnyt sitä minkään haasteen tai edes valmiin mallipohjan perusteella. Ehkä se johtui siitä, että itse idea oli minulle niin tärkeä ja läheinen. Tiesin tekeväni leiskan Matista heti, kun päätin alkaa skräpätä, ja olen siitä asti suunnitellut leiskaa sekä tietoisesti että alitajuisesti.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Syksyinen portti - P*skis #178

Neljäs skräppileiskani rakentuu viime syksynä filmikameralla ottamani valokuvan sekä P*skarteluhaasteen raita/ruututeeman ympärille. Olen aina tykännyt porteista ja kuvitellut niiden vievän milloin Keski-Maahan, milloin rinnakkaisulottuvuuteen tai vaikka toiselle puolelle universumia. Syksyiset puusta pudonneet lehdet veivät ajatukset kuolemaan ja Danten Jumalaiseen näytelmään, josta myös otsikko on peräisin.

Pitää keksiä jokin parempi kuvauspaikka kuin parisänkymme keltainen lakana, ainakin näille kellertäville leiskoille! No kuitenkin. Asettelu on bongattu Page Maps January 2009 -valikoiman yhdestä pohjasta. Yllättävän vaikeaa löytää kivoja A4-kokoisia pohjia! Iso osa neliömalleista kun ei muokkaannu kauniisti suorakaiteeksi.


Taustalla on kiiltävä viininpunainen paperi. Se piti liimata toiseen kartonkiin, koska se oli liian ohut käytettäväksi yksin pohjapaperina. Vasemman renan kuviopaperi on Emmon ihanasta Kevättä ilmassa -kitistä, oikeanpuoleinen taas aiemmin Bellestä ostamani (jonka valmistajaa en tietenkään muista), samoin kuin kahdessa lehdessä oleva ruutupaperi. Vaaleankeltainen kohokuviopaperi on Tiimarista.


Lehdet olivat selvä valinta koristeiksi. Minulla ei ole lehden mallista kuvioleikkuria tai leimasinta, joten leikkasin vapaalla kädellä. Piirsin lehtiin lehtiruodot ruskealla puuvärillä, mutta se ei oikein toiminut, joten kumitin viivat pois. Jäljelle jääneet haaleat viivat eivät haittaa.
 

En osaa kirjoittaa vaakasuoraan enkä hahmottaa kirjoituksen viemää tilaa. Sen siitä saa, kun välttämättä haluaa kirjoittaa suoraan paperille, joka on jo liimattu leiskaan! Päiväyksen numerotarrat ovat myös Emmon kitistä.

Ja sieltä se viittaus Jumalaiseen näytelmään tulee. Näin lukee Danten mukaan Helvetin portissa. Tosin hän kuvasi sen huomattavasti näyttävämmäksi kuin minun kuvaamani pihaportti.

Meinasin jo hätääntyä, etten ehdi tehdä tätä valmiiksi, vaan se on pakko julkaista keskeneräisenä. No, kävi niin hyvin, etten saanut pikalähetettä sairaalaan, vaan oloa yritetään ensin helpottaa lääkityksen vaihdolla ja tiheämmillä avohoidon käynneillä. Jospa äiti ei olisi enää niin hirveän väsynyt (tai ainakaan ahdistunut) tulevaisuudessa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

35-vuotissynttärikortti kaverille

Halusin tehdä kaverille synttärikortin ensi keskiviikoksi, ja luonnollisesti aloitin viime tipassa. Miehelle on vaikea tehdä korttia, joten ensimmäinen ongelma oli paperien valinta. Miten kaikki paperini ovat niin hempeitä? Pitää kai tehdä ensi kerralla äijähenkisempi kierros askartelukauppaan.


Pohjana on tummansininen pintakuvioitu kartonki, päällä ruskea käsintehty paperi. Numerot hahmottelin käsin ja nurkkakuviot on omasta päästä, kun päällyspaperi olikin liian vetelää kuvioleikkuriin. Tuhlasin melkein koko liimakynän liimatessani papereita yhteen, ja liimajälkiä näkyy vieläkin. Toivottavasti päivänsankari on vaivannäöstäni niin otettu, ettei huomaa moisia pikkuseikkoja...






Saa nähdä, miten pääsen askartelemaan alkavalla viikolla. Jatkuva ahdistus on kasvanut niin isoksi, että Epelikin lähtee viikoksi isovanhempien luokse ja heti maanantaina mies soittaa omahoitajalleni. Päiväsairaalan alkuhaastatteluun on yli 2 viikkoa ja hoitojaksolle pääsemisestä ei ole tietoa, joten jotain on tehtävä sitä ennen. Vähintään tämä toimimaton lääkitys pitää vaihtaa, mutta katsotaan onko edessä sairaalajakso. Ennen kuin teen jotain peruuttamattomampaa kuin tukan ajaminen.


lauantai 9. maaliskuuta 2013

3. skräppäys - Paper Stories March Sketch Challenge

Liikaa lunta ja liikaa pakkasta! Ja ihan liian vähän aikaa askarrella! Tähän leiskaan meni monta päivää, kun se piti tehdä pienissä erissä Epelin nukkuessa. Noudatin melko uskollisesti Paper Stories -blogin maaliskuun haasteessa annettua pohjaa, kun se tuntui sopivan tähän hyvin. Ja vihdoinkin pääsin käyttämään kuviopapereita! Oi onnea!


Sininen tuolla taustalla on tyynyliina. Alempana taustana vilahtaa keltainen lakana. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, otin ne kännykän kameralla.




Kaksipuoleinen teippi on melkein loppu! Äkkiä kauppaan! Voinko koskaan selvitä tällaisesta traumasta?


tiistai 5. maaliskuuta 2013

2. skräppäys - Skräppihetket-haaste #3

Skräppihetkien haasteena oli käyttää materiaalina pelkästään valkoista paperia ja kartonkia. Olin jo päättänyt, etten aloittelijana lähde edes yrittämään sitä, mutta jotenkin vaan ajauduin siihen. Pääsyyllinen lienee materiaalivarastoni niukkuus: suurin osa koristeista olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä alusta saakka itse.





 Kehitysviiveinen kundimme on nyt 3,5-vuotiaana vihdoin alkanut harjoitella ilman vaippaa olemista. Potta on jo vähän pieni, joten herra halusi välttämättä istua pytyllä. Ilo onnistuneesta vessakäynnistä on suunnaton!




 Väritin valkoisen, hieman pintakuvioidun taustakartongin peitevärellä haalean sinivihertäväksi käyttäen pensselinä silikonista pullasutia ja rypistettyä muovia. Vaatteet on leikattu peiteväreillä maalatusta paperista ja koristeltu Epelin runsaspigmenttisillä puuväreillä. Pyykkinarut on vain mustalla tussilla kirjoitettua tekstiä, samalla tussilla kirjoitin yläkulman kukkaan päivämäärän.




 "Minä osaan!" -teksti on leikattu samasta kartongista kuin taustakartonkikin ja väritetty puuvärellä. Kukat leikkasin, jälleen samasta kartongista, kuvioleikkurilla. Vasemman alareunan ja oikean yläreunan kukat väritin puuväreillä ja sen jälkeen tuhrasin niihin sormella peiteväriä päälle. Kaikki koristeet on kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä, koska sain edellisen leiskan kanssa trauman liimoista. :P

Lähinnä itselle muistutukseksi: kuvat leiskasta otin Nikon Coolpix P7000 -kameralla olohuoneen ikkunan vieressä. Se on lähes ainoa paikka, jossa on tarpeeksi valoa ilman salamaa kuvaamiseen, ja huomattavasti siistimpi kuin täynnä roinaa oleva ruokapöytä.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskorttispoileri! Eve, älä katso!

Yritin kovasti aloittaa toista skräppileiskaani Paperstories-blogin haasteen pohjalta, mutta juuri ostamani tarpeet pääsiäiskorttia varten veivät voiton. Kortti kuitenkin valmistui ja siitä tuli mielestäni hyvä. Enkä yleensä ole tyytyväinen mihinkään lopputulokseen, koska niistä ei tule niin ihania kuin muilla. Pitäisi muistaa, ettei tällaiset ummikkokeltanokat kai yleensä julkista ensimmäisiä räpellyksiään. :P

Mutta se kortti:



Päällystin tavallisen korttipohjan kahdella eri paperilla, joista toinen oli käsintehty. Sen reunan revin muovisen kirjoitusalustan avulla. Hyvin toimi! Kaksipuoleinen teippi toimi loistavasti epätasaisten paperien kiinnittämisessä, isomman palasen keskelle lisäsin vielä paperiliimaa (en tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta hyvin pysyy). Kanat ja perhonen on myös samalla teipillä kiinni. Kuviopaperista leikatut munat liimasin paperiliimalla, otsikko ja pitsit liimakynällä. Viimeksimainittu on ihana keksintö, mutta sotkee joka paikan jos ei ole varovainen. (Minä en yleensä ole...)

Tulipa siinä ahertaessa todetuksi muutama asia, joita en muista nähneeni missään skräppäyksen alkeet -oppaassa:
  • Paperiliima ei liimaa kartonkia. Eikä kaikkea paperiakaan.
  • Aina kannattaa käyttää kaksipuoleista teippiä, jos se suinkin on mahdollista.
  • Käsiä kannattaa pestä joka välissä, liima tarttuu joka paikkaan.
  • Paperien ja materiaalien valinta kaupassa on vaikeaa! Tahdon personal trainerin mukaan ostoksille!  

Skräppäykseen on montakin ideaa ja valokuvaa. Se jatkuu jatkuu viimestään ensi viikolla, kun Epeli palaa talviloman jälkeen päiväkotiin. Siihen asti tyydyn surffaamaan skräppisivuilla, haaveilemaan Emmon Skräppäyksen perusteet -verkkokurssista ja mainostamaan Paperiliittimen arvontaa:

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Eka skräppäys - P*skis #177

Ihka ensimmäinen skräppileiskani on valmis! P*skarteluhaasteen teema pinkki&sininen osoittautui hedelmällisemmäksi kuin luulin, kun laatikosta löytyi valmiiksi tulostettu valokuva, joka sopi sävyihin kuin nappi silmään. Kuvasta sain teemankin, ja lopputulos ei ole ensimmäiseksi tuotokseksi lainkaan toivoton. A4-kokoon päädyin ihan sen takia, että halusin ehdottomasti käyttää tummansinistä taustaa, ja sitä minulla oli vain tuossa koossa.


Skräppäyksestä ei taida tulla mitään päivisin, kun on muita hommia ja/tai Erityinen Epeli äiskän kimpussa. Mutta joka ilta kun lamppu sammuu...