lauantai 18. toukokuuta 2013

Lastenkulttuurikeskus Rullassa

Päiväsairaalan ja Epelin hoidon lomassa oma aika on lähestulkoon olematonta. Aina välillä onnistun nipsaisemaan hetkisen jostain välistä - yleensä jonkin lastenvideon ystävällisellä avustuksella. Että suurkiitokset tämänpäiväisestä, Risto Räppääjä!
 
Huhtikuun alussa käväisimme perheen voimin Lastenkulttuurikeskus Rullassa. Näyttelyalue oli kiinni, mutta Epeli viihtyi taaperoiden merimaailmassa ja penkeiltä alas pomppimassa. Minä uppouduin sillä aikaa lankanuken tekoon.


En ole päässyt käyttämään tätä valokuvaa, koska se on niin vaikean värinen. Kirkkaanpunaista ja tummansinistä, mitä ihmettä niihin voi yhdistää ilman että tulos muistuttaa värisokean sirkustelttaa? Tänään päätin kuitenkin ottaa sarvista härkää ja luoda tuosta kuvasta sivu. Ensi töikseni toin villalangan valokuvasta myös konkreettisesti sivuun mukaan. (Tosin erivärisenä, mutta en omista tummansinistä lankaa.)

 

Innostuin kokeilemaan piirustelua eli doodlailua. Piirtelin reunuksia kuviopaperikoristeiden ympärille, tarinoinnin kehykseksi ja vähän paperiinkin. Lopuksi tein otsikon töpöttämällä mustaa leimasinväriä kirjainsabluunaan.


Lopputuloksesta tuli värikäs, runsas ja leikkisä. Tykkäsin doodlailusta, sitä pitää kokeilla toistekin!


torstai 16. toukokuuta 2013

Eiku... eli Taitelijaelämää kahteen kertaan


Inspiroiduin About A Boy -blogin huhtikuun kakkoshaasteesta ja tein sivun Epelistä muotokuvamaalarina. Inhosin sivua heti kun se valmistui, enkä lopulta lähettänyt sitä.


Viikon päästä sivu pänni jo niin paljon, että irrotin valokuvan, leikkasin paperin alaosan ja sommittelin täysin uudelleen. Tällä kertaa käytin inspiraation lähteenä Practical Scrappersin luonnosta. Tästä lopputulemasta pidän todella paljon!


Näistä kuvista näkee, miten paljon värit voivat muuttua eri kameralla ja eri valaistusolosuhteissa. Ei uskoisi että alaosat ovat yksi ja sama!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Emmolla on arvonta!

Ihana Emmo järjestää arvonnan! Palkintona on Mixed Media -verkkokurssi. Itse olen suhtautunut mixed mediaan hyvin ristiriitaisin tuntein, mutta haluaisin tutustua siihen tarkemmin. Vasta sitten voi tietää, onko se oma juttu vai ei. :)


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

#OnMyWorkTable

Haasteet ja kortit jäävät nyt tauolle. Sain viimein aloitettua voimaannuttavan minialbumin sairaalajaksostani (jos 26-sivuista albumia miniksi lasketaan). Sen parissa kulunee päivä jos toinenkin, jos askartelutahti pysyy samanlaisena: pari tuntia kerrallaan parin-kolmen päivän välein...


Mistähän ihmeestä Tampereella saa niitä pieniä kakkupapereita? Olen ravannut varmaan puolet kaupungin marketeista läpi eikä missään ole...

(Saa vinkata myös, jos jossain myydään tai jonkun kautta voi tilata Project Life -tavaraa!)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Nimipäiväkortti vauvalle - P*skis #184

P*skiksen haasteessa piti käyttää höyheniä. Jotenkin ne istuvat itselläni enemmän kortteiluun kuin skräppäykseen, joten ei kun keksimään kortin aihetta. Kun en mitään muuta keksinyt, kävin tutkimassa lähitulevaisuuden nimipäiviä, ja tadaa! Siskon poikavauvalla on ensi viikolla nimipäivä! Ja mihinkäs höyhenet sopisivat paremmin kuin vauvan korttiin?

Valitsin kätköistäni kaksi eri väristä pallokuviopaperia, joiden värit sopivat mielestäni toisiinsa, vaikka ovatkin eri puolilta värikarttaa. Halusin kuitenkin mukaan sydämen, koska Sydänten Sumopainija on tädin kulta, tottakai. Olin ajatellut kortin olevan valmis, mutta se tuntui vaativan vielä jotain. Lisäsin siis vielä vastakkaiseen kulmaan punaisen sydäntarran tasapainottamaan sommitelmaa ja värejä. Lopputulos onnistuu mielestäni välttämään sekä liiallisen hempeyden että turhan tyttömäisyyden. Mitä itse sankari kortistaan pitää, no, luultavasti tissi maistuu paremmalta kuin pahvi. :P


(Laiskottaa, en jaksa ottaa useampia kuvia.)

Minun aurinkoni - CSI #67

Sattuipa käsillä olemaan valokuva, jossa oli valmiiksi CSI-haasteen #67 väriskaala. Pakkohan siitä oli siis väsätä leiska. Meinasin ensin tehdä taustasta beigen tai mudanruskean, mutta sitten silmiini sattui taivaansininen paperi. Näin jo poutapilvet sieluni silmin, joten ei kun etsimään netistä hyvää pilvenkuvaa, leikkaamaan siitä sabluunaa ja leikkimään valkoisen leimasinmusteen kanssa. Lopputulos onnistui yli odotusten. :)


Jos sininen paperi oli taivas, niin keltasävyinen kuva oli itseoikeutettu aurinko. Kolmiolla kuvioidusta paperista löytyi vielä juuri haasteessa vaadittuja värejä, joista aurinko sai sakaransa. Lisäsin vielä kolme sakaraa puna-valkoraidallisesta kuviopaperista vahvistamaan vaadittua punasävyä valokuvan lisäksi.


Epelihän on oikeastikin elämäni aurinko, joten otsikko tulikin siinä. (Ja nyt päässäni soi Samuli Edelmannin Ihana valo, eikä lähde pois. Damn!)


Kirjoitan yleensäkin tarinoinnin käsin, mutta mustalla tussilla. Haasteessa vaihtoehdoksi annettiinkin kuulakärkikynä... no miksei? Se toimiikin juuri tässä leiskassa hienosti. (Käsialasta ei sitten puhuta.) Tarinointi viittaa siihen, että erityispoitsumme on vähän huonosti kontrolloitavissa puheella (tielle sännätään vaikka väkisin jos siltä tuntuu) ja aidatussa lähileikkipuistossamme on ihanaa antaa heppulin säntäillä vapaasti miten haluaa ilman, että sydän on kurkussa jatkuvasti.


 Ja lopuksi vielä itse haaste:



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Aamuvirkun aamupuuro - Sketchbook365

Tämä leiska on tehty Sketchbook365-blogin huhtikuun luonnoshaasteeseen. Eihän se oikeasti ole edes sinne päin, mutta on sieltä inspiraatiota otettu. Tai jotain. Kuvat on otettu puoli seitsemältä aamulla. Epeli ei meinannut ensin syödä puuroa millään, mutta lopulta Autot-elokuva (muistaakseni) sai suun avautumaan. Herra on vähän syömishaasteinen, ei meillä muuten telkkarin ääressä syötäisi... (Juu juu. Kaikki uskoo.)

Sivu on simppeliäkin simppelimpi. Tummansininen tausta tulee selkänojalle myllätyistä farkuista, harmaa paperi sohvasta ja seinästä (joista kumpikaan ei ole luonnossa harmaa) ja vaaleanvioletti überseksikkäästä yöpaidastani. Voimakkaiden väripintojen kaveriksi halusin koristeiden olevan valkosia. Inspiraation sain valkoisista, epäsymmetrisistä lautasistamme. Piirtelin siis mustalla tussilla valkoiselle kartongille ympyröitä vähän sinne päin ja leikkasin sitten jättäen ympärille vähän valkoista.


Kehystin valokuvat samalla idealla, koska sävymaailmansa takia ne upposivat turhan paljon taustaan. Pallojen piirtely oli ehdottomasti hauskin osio tässä leiskassa!


Ja siinä tulee Totuus.


Yksi parhaista puolista oli, että sain tehdä tätä yhdessä Epelin kanssa ilman suurta tappelua. Epeli katsoi keittiön pöydän ääressä läppäriltä Lauri Kilpa-autoa ja minä askartelin vieressä. :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Korttimaraton jatkuu - Kortiston haaste #26

Meinasin tehdä tämän kortin jo ennen noita edellisiä, mutta päätin varmuuden vuoksi mennä deadline-järjestyksessä. Tänään oli siis vuoro yskiä ja pärskiä Kortiston juuttikangas-haasteen parissa.

Violetti kartonki on Tiimarista ostamani kirjainsabluunan taustapahvi, jonka länttäsin kiinni luonnonvalkoiseen kartonkiin. Perhoset leimasin samalle luonnonvalkoiselle kartongille mustalla ja leikkasin hiukan ääriviivojen ulkopuolelta. Pitsinauha ja juuttikangas ovat - kas kummaa! - pitsinauhaa ja juuttikangasta. Siinä se. Helppoa kuin heinänteko! (Ja pölisee yhtä paljon!)


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Korttikasa! - P*skis #183

Inspiroiduin P*skarteluhaasteen luonnoksesta niin, että tein en vain yhtä vaan peräti kolme korttia samalla idealla! Olen tällä kertaa aivan erityisen tyytyväinen tuotoksiini, vaikka sekä aika että Epeli olivat hankettani vastaan. Vähän kerrallaan puuhaillen ja Epeliä sopivasti harhauttaen sain kuitenkin duunit duunattua saman päivän nimiin, enkä edes menettänyt mielenterveyteni jäljelläolevia hippusia!

Tämän kortin paperit suorastaan loikkasivat paperisilppulaatikostani käsi kädessä kiljuen "Pick me! Pick me!" Kaksi ihan erilaista kuviota, mutta ne nyt vaan rakastuivat toisiinsa, kuin Wall-E ja Eva. (Arvatkaapa kahdesti, millä harhautinkaan Epeliä?) Pitsi oli päivänselvä valinta koristeeksi, ja toinen kahdesta kuvioteipistäni sattui vielä olemaan juuri oikeaa sävymaailmaa. Almost done! Ensin meinasin laittaa tähän puisia tähtiä, mutta sitten halusinkin laittaa noita helmiä, eivätkä ne sovi yhteen. Helmetkin piti sirotella sinne tänne, mutta ne halusivat väen vängällä ympyrämuodostelmaan. Mikäpä siinä, ihan hyvin ne sopii noinkin! Tekstin keksiminen oli vaikein osuus, ja vei kai peräti puoli minuuttia. Tämä kortti lähestulkoon teki itse itsensä.


(Vessa- ja iltalääketauko. Senhän kaikki halusivat tietää?)

Seuraavan kortin piti alunperin olla pinkki, mutta paperi kääntyi jotenkin toisinpäin ja käytinkin turkoosin puolen. Lähinnä kai siksi, ettei kaikista korteista tulisi niin äklöttävän imelän tyttövärisiä. Ikeasta ostetun tarrasetin tarra oli väritykseltään ihan nappi, ja laitoin sen mustalle kartongille tuomaan lisäedgeä (mikä sana! Ihanaa! Alan käyttää "lisäedgeä" tästä lähtien joka paikassa!) Nappien kaveriksi olisi sopivasti mahtunut mustia pilkkuja, joita luonnoksessakin oli, mutta edellisen skräppäyksen peitevärikatastrofin jälkeen katsoin paremmaksi pidättäytyä pilkuista, kunnes pääsen karkaamaan askarteluliikkeeseen ostamaan mistejä. Lopputuloksena kortista tuli simppelin selkeälinjainen, mutta värit korvaavat paljon. Nam!
(Teksti on muuten kirjoitettu ensin lyijykynällä väärällä kädellä ja tussattu sitten päälle.)


Mielikuva kolmannesta kortista oli pitkään hyvin epäselvä. Valitsin paperit vain ja ainoastaan yhdenmukaisen värityksen perusteella, mutta tyystin erilainen kuviointi vähän pelotti. Vielä siinäkin vaiheessa, kun olin teipannut paperit korttipohjaan, olin epäileväinen koko idean toimivuudesta. Mutta sitten ensimmäisen kortin suunnittelupöydältä tipahti muutama puinen tähti, ja jokin loksahti paikalleen. Tekstiä reunustaa vaaleankeltainen kuitupaperi (miksi ihmeessä en osaa ottaa sellaisia kuvia, joista värit erottuisivat hyvin? Vai onko syypää laiskassa kuvankäsittelijässä?) ja itse teksti on siirtokuvakirjaimista tehty. Harmi vain, että tein sen epähuomiossa luonnonvalkoiselle paperille, joka riitelee nyt perusvalkoisen korttipohjan kanssa. Tähtien sijoittelu veikin sitten yllättävän paljon aikaa, ja lukumääräkin puolittui matkan varrella. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä tähdet eivät vie liikaa huomiota kukkakuviolta, mutta eivät uppoa taustaankaan. Niistä onkin tullut lempikoristeitani!


Ihmettelin pitkään, miksi sain tänään yhtäkkiä hirveitä ihottumaläikkiä sormiin ja kämmenselkiin. Sitten hoksasin, että olen tänään käsitellyt kaksipuoleista teippiä enemmän kuin lääkäri määrää. Kirjaimellisesti. Olen nimittäin allerginen hartsille, ja ainakin laastarien liimassa on hartsia. Miksei myös teipissä? Mutta tähän kuva parin päivän takaa, jolloin kädet olivat vielä (suhteellisen) terveet ja lakkakin tiptop!

 



perjantai 12. huhtikuuta 2013

Jotain vikaa mutten tiedä mitä

Pääsinpäs vihdoin jatkamaan Emmon Skräppäyksen perusteet -verkkokurssia! Melkein kuukauden tauko skräppäämisessä näkyy heti, sillä en saanut sivusta mieleistäni millään. Ehkä syynä on se, että ainoa tällä hetkellä skräpättävissä oleva valokuva ei herätä minussa suurempia tunteita ja intohimoja? Kyseessä on polkupyörä, jonka näimme viime syksynä kävelyllä. Takana nousseet vihreät kummut nostivat välittömästi mieleen Epelin silloisen lempiohjelman, Teletapit, joten pyörästä tuli saman tien polkupyörä teletappimaassa.

Toisen sivun teemana kurssilla oli värit. Valitsin ensin kuvasta neljä väriä, mutta homma ei toiminut. Sininen oli vain liikaa! Niinpä poistin siniset lisukkeet ja lisäsin mustan osuutta. Lopputulos on paljon rauhallisempi, mutta jokin mättää edelleen, enkä keksi mikä. Olisiko kuva liian iso?

Laitoin koristeiksi puisia tähtiä ja leimasin vielä pariin kohtaan valkoisia tähtiä niiden kaveriksi. Homma meni ihan kokeiluksi, kun en oikeastaan hallitse leimailua sen enempää kuin sommitteluakaan.





Mustista pisteistä tuli enemmänkin lätäköitä, koska peiteväri ei tipahdellutkaan kauniisti siveltimestä pikkuruisina pisaroina, vaan vaati hillitöntä lotraamista. Yksi lätäkkö ilmestyi sitten polkupyöränkin päälle. Aargh! Vaadin parempia välineitä!


Sellainen siitä sitten tuli. En ole siihen vieläkään ihan tyytyväinen, mutta on se paljon parempi kuin eilen aloittamani värisekasikiö. Ehkä saan siitä tulevaisuudessa suurta tyydytystä nähdessäni, kuinka paljon olen siitä kehittynyt...

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ensiapua akuuttiin skräppipuutokseen

Kotiuduin sairaalasta viime viikolla, ja sen jälkeen lahkeessa onkin roikkunut marakatinpoikanen. Niinpä askarteluaika on ollut tiukemmassa kuin kärpänen pihkassa. Olen kuitenkin nipistänyt hetken sieltä ja toisen täältä, ja tuloksena on kolme korttia.

Ensimmäinen kortti lähtee synttärikorttina kaverille. Idea lähti uudesta perhosleimasimesta ja kultamusteesta. Tyhmää kyllä, huomasin vasta jälkikäteen, että taustan perhoset liihottelevat järjestään ylösalaisin. No, ehkä ne on vaan keväthöpäkässä. 




Toinen kortti syntyi sekin käyttämättömästä leimasimesta. Ensin leimasin valkoisen lehtikuvion kiertämään hiekkapaperilla hangatun ja reunoista ressatun pronssikartongin reunoja. Hetken pohdittuani päätin laittaa koristeeksi sävyyn sopivia kukkia, jotka sitten tarvitsivat varret, jotka tarvitsivat rusetin. Ohoh, sehän on kukkakimppu! Selvästikin onnittelukortti! Ei se haittaa, isän synttärit ovat ihan kohta.


Edelliset kortit valmistuivat viime viikolla, tämä viimeinen taas tänä iltana. Suunnittelin tekeväni jotain P*skiksen värihaasteeseen, mutta haaste otti ja umpeutui ennen kuin kortti kerkesi valmistua. No pentele! Ei kai se haittaa. Jääköön odottelemaan seuraavaa pahaa-aavistamatonta uhria. (Pahoittelen tämän ja edellisen kuvan laatua. En jaksanut keskittyä kuvaamiseen. Tämän kortin kuuluisi olla pystyasennossa, mutta sitäkin taitaa väsyttää...)


Huomenna aion laittaa valokuvatilauksen menemään, ja sitten pääsen vihdoinkin Tositoimiin™ eli skräppäämään! Työn alla minialbumi!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Asian vierestä

Olen saanut nauttia osastohoidosta ja sen hyvistä ja huonoista puolista viimeisen viikon ajan.

+ Jälkkäriä joka päivä
+ Käsityöt edistyvät hurjaa vauhtia
+ Saa levätä ja toipua rauhassa (R.I.P.? Hmm...)

Mutta toisaalta...
- Täällä on tylsää
- Perhettä on ikävä
- Täällä pitää olla vielä ainakin viikko
- Ei pääse skräppäämään :(

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Minäkuvan rakentamista

Pitkään on taas mieliala kyntänyt valtameren pohjamutaa. Yksi huippu (vaiko railo) tuli reilu viikko sitten, kun ahdistus laittoi ajamaan tukan pois. Eilen sukelsin taas, kun suunnittelin tekeväni ahdistus-teemaisen sivun käyttäen muutaman viikon takaista kuvaa, ja sitten hoksasin, että näytän nyt tukattomana ihan erilaiselta. Tänään olo oli helpompi, ja teinkin Emmon skräppiverkkokurssille sivun kauneudesta, joka tahtoo piiloutua omalta katseeltani sänkitukan ja ihottumaisen, näppyisen ihon taakse. Lähinnä kyse on itsetunnon kohotuksesta ja uudenlaisen minäkuvan rakentamisesta: tuo peilistä katsova ihminen olen minä, ja minä olen kaunis.

 

Olisi kiva kertoa, että hyvä olo jatkui koko päivän, mutta illalla mentiin taas kohti Mariaanien hautaa. En ole koskaan pahimmassakaan masennuksessa ja ahdistuksessa suunnitellut itsemurhaa, mutta nyt itsetuhoisten ajatusten vyöry on jo niillä rajoilla, uskallanko enää olla kotona. Päiväsairaalan kartoitushaastattelu siirtyi taas kolmella viikolla eteenpäin, eli haastatteluaika on nyt kahdeksan viikkoa lähetteen teosta. Milloin sinne pääsee sisään, ja olenko silloin enää siinä kunnossa, että pystyn täysipainoisesti osallistumaan terapiaryhmiin? Jo nyt jännittää, selviänkö huomisaamuun asti soittamatta ensiapuun, että hakekaa mut ennen kuin teen itselleni jotain...



maanantai 18. maaliskuuta 2013

Suvun upeat naiset - CSI #63

Minulla on mahtavia tätejä. He ovat säilyttäneet ikääntyessään ja mummoutuessaan saman elämänilon, huumorintajun, luovan hulluuden ja innon joka näissä vanhoissa kuvissa näkyy. He ovat idoleitani, jatkuva inspiraation ja hauskuuden lähde. Isäni neljästä siskosta tässä on vain kolme, sillä vanhimmasta ei ikävä kyllä ollut valokuvaa. Hänkin olisi sopinut sakkiin hyvin.

Sivu on tehty CSI:n #63 -haasteeseen. Pohja on varastettu, jälleen, Page Mapsin January 2009 -Galleriasta.


En pitänyt aluksi tuosta puukuvioisesta paperista, mutta se ilmoittautui välittömästi taustaksi tähän työhön, koska yhdessä valokuvassa tätini kiipeilee puussa. Samalla sain värimaailmaan vaaditun tummanruskean, joka toistuu vielä yhden kuviopaperin kolmioissa. Haaleanvaaleanpunainen paperi vaati kaverikseen tuon kolmiopaperin, jossa toistuu sama sävy, ja siitä paperista sainkin kätevästi myös kolmannen vaaditun värin, jade-oliivin. (Edelleen yritän saada aivoni käsittämään, millainen on sinertävä myrkynvihreä.) Vahvistin sävyä laittamalla myös tätien nimilaput (riittävän) samanvärisestä paperista.

Beigeen vivahtava keltainen löytyi suoraan yhdestä kohokuviopaperistani, joka täydentää mielestäni hyvin valokuvien rytmin ja toi myös kukkateeman. Muista kukkakoristeista löytyy myös viimeinen vaadittu väri, samea pinkki. Tuo vaaleansininen pallopaperi taas on kuvausrekvisiittaa eikä liity sivuun mitenkään. ;)

Valokuvat on tulostettu tavalliselle kopiopaperille ja vanhennettu kylmällä kahvilla. Lopputulos oli upea. Valokuvapaperille tulostettuja kuvia ei olisikaan voinut värjätä samalla tavalla. Hyrräkukat tein leikkaamalla kuvioleikkurilla kukkia kahdesta erivärisestä kartongista: pinkistä ja luonnonvalkoisesta.  Kukkien keskelle liimasin vaaleanpunaisia strasseja. Puuteema taas jatkuu puisissa tähdissä, jotka tähdittävät tätien nimiä. Ja luonnonvalkoinen pitsi oli ihan ehdoton näin hempeään teemaan.

Lisää tähtiä on sivun yläkulmassa puukuvioisen taustapaperin päällä, ja sinne johtaa vaaleanpunaisten strassikukkien ja hyrräkukkien vana. Tarinassa on listattu asioita, joita olen oppinut tädeiltäni heidän elämänasenteestaan ja jotka haluaisin itsekin muistaa joka päivä, joka hetki.


Ja lopuksi vielä itse pääpahis eli haaste. Ja se toteutui näin:

TODISTEET (EVIDENCE): kukat, jalokivet (strassit), vintage-elementit (vanhat valokuvat), pitsi
TODISTAJANLAUSUNTO (TESTIMONY): numeroitu tarinointi, inspiraatiosanat nainen ja inspiraatio

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ystävyyden ytimessä - CSI Case No. 62

Mä oon nyt flunssassa enkä oo kenenkään kaveri. Nih.

En ainakaan ala skräppäämään, en varsinkaan mitään haastetta. Niistä tulee vaan ressi. Ja se CSI:n haaste on niin monimutkainenkin, kauheasti ohjeita mitä pitää tehdä. Kattokaa nyt vaikka itekki:



Se leiska oli ihan ok, vaikka tietysti sekin on neliö, koska eihän kukaan oo niin juntti että tavalliselle aanelkulle skräppäis. Mutta viisi eri väriä, hei haloo? Ei mulla riitä väri- ja kuviopaperit! Ja tuleehan siitä ihan kauhean sekavakin tollasella värimäärällä. Jotain vihertävänharmaata, just joo, kuulostaa ihan tarinoinnin taustaväriltä. Ja sitten petroolinvihreetä. Mihin sitäkin osais laittaa, niin voimakasta väriä? Otsikon alle tietysti, ettei varmasti saa selvää tekstistä! Laitetaan siihen sitä haalean keltavihreää kaveriksi, että tulee oikein yököttävä väriyhdistelmä kahta ihan erilaista vihreen sävyä!


Limenvihreetäkin, ei mulla oo sen väristä paperia. Pitäiskö alkaa roiskimaan jollain pensselillä peiteväriä valkoselle paperille, häh? Tai nappeja. Ihania limenvärisiä nappeja. Kukapa ei sellasia haluais vaatteisiinsa! Haluaisitko vielä limen pääsiäispupunkin? Tosi luonnollisen värinen... NOT!


Ja kaiken ton vihreyden päälle kirkas punanen. Siis ei oo totta! Mihin sitä nyt vois enää laittaa? Piilottaa valokuvien taakse ettei kukaan huomaa? Rusetiksi nappiin? Ei kun hei, tööttinappula tarinointiin! Vähän väriä sen vihreänharmaan sekaan! Siis voi e-l-ä-m-ä!


Sitten siinä piti olla ympyröitä. Siis mitä? Valokuvatkin on yleensä suorakulmioita, eikö? Ja tekstitkin tavataan kirjottaa vaakasuoraan, tiedoksi sille, joka keksi ehdottaa pyöreetä tarinointitilaa. Pyöreä tarinaspotti on ehkä huonoin idea ikinä, lukuun ottamatta limenvihreitä nappeja. Voi yrjö.


Ja sitten tuo koko teema. Ystävyys, hohhoijaa, voiko kuluneempaa aihetta olla? Mä mistään tollasesta imelästä p*skasta ala skräppäämään, painukoon jorpakkoon koko haaste. Mä otan särkylääkettä ja suklaata ja meen sohvalle kattomaan jotain huonoa leffaa. Repikää siitä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Vaaleanpunainen lastentuoli ja muita askartelutilani nähtävyyksiä



Minulla ei ole askarteluhuonetta. Hoidan askartelut pääasiassa makuuhuoneessamme, johon olen vihdoin saanut raivattua edes jonkinlaisen järkevähkön paikan skräpätä ja väsätä kortteja ilman suunnatonta kaaosta.


Työpöytä ostettiin Pelastusarmeijan kirpputorilta. Se on vanha ja enemmän kuin vähän kulahtanut, mutta hei, se on vaaleansininen! <3 Vihreä lamppu on ihan hyvä kohdevalaisin. Vaaleanpunainen juniorituoli taas löytyi tänään Ikean Löytöpisteestä. Vähän päälle puolitoistametrisenä sovin siihen oikein hyvin.  Tietokone ei ole yleensä tuossa, vaan surffailen normaalisti keittiön pöydällä. Nyt sattui olemaan tulostushommia, niin kone jäi siihen. Tämä on kuitenkin suurta edistystä vanhaan, jolloin tulostin oli pöydän päällä syömässä muutenkin vähäistä askartelutilaa.


Ensimmäisestä kuvasta näkyy tarkkaan tiirailemalla kirkas kirjoitusalusta, joka sekin on Ikeasta. Sen alusta toimii ilmoitustauluna. Nyt siinä on tulostettuna Page Maps -sivujen esimerkkipohjia A4-koossa (useimmat neliöpohjat eivät skaalaudu suorakaiteiksi kovin kauniisti) ja paperilapulle kirjattuna skräppäyshaasteita ja arvontoja voimassaoloaikoineen.


Sain tänään myös kirjahyllyn makuuhuoneeseen! 19 eurolla järjestystä, säilytystilaa ja ylipäätään - tilaa! Alimpana on pahvilaatikossa vanhat valokuva-albumit ja muuta sekalaista tavaraa, jota en uskalla pistää esille kirjahyllyyn niin kauan, kuin Epeli on rajoitusrajoitteinen (eli tekee mitä lystää, kun ei ymmärrä eikä muista kieltoja). Seuraavaksi on nyt tyhjä muovilaatikko, joka on liian iso kirjahyllyyn ja saa kohta lähtöpassit varaston suuntaan. Sitten on pienemmässä muovilaatikossa koristepapereita, eli kaikki paperinpalaset, jotka ovat pienempiä kuin A4.

Keskihyllyllä on toisessa lehtimapissa yksiväriset kartongit ja paperit, toisessa kuviopaperit leikattuna A4-kokoon. Muovisessa sälälaatikossa on liimat, sakset ja muut välineet ja punaisessa pahvirasiassa kaikenlaiset koristeet tarroista nappeihin ja pitsinauhoihin. Astetta ylempänä majailee rullalla iso valkoinen A2-kartonki sekä vielä leikkaamattomat kuviopaperit (leikkaussuunta riippuu siitä, onko A4-leiska vaaka- vai pystysuorassa). Muovirasia on tyhjä, olen käyttänyt sitä lähinnä pikkuroskien väliaikaissäilönä askartelun lomassa. Ylähyllylle on tarkoitus tulla skräppikansiot, mutta toistaiseksi siellä on vain reseptikansio, irtoleiskoja sekä paperileikkuri sijoitettuna mahdollisimman kauas ihan liian näppäristä pikku sormista. Kirjahyllyn päällä on parissa muuttolaatikossa verhoja ja vastaavaa ja pienemmässä pahvilaatikossa sarjakuvia odottamassa seuraavaa sukupolvea (3-vuotias EI koske Ihmenelosiini vuodelta 1982!)

Sellaista tylsyyttä täällä. Useimmilla tuntuu olevan kunnon tilat askarteluun, mulla ei ole edes sitä kansiota, puhumattakaan leimasimista, gessoista tai kattavasta värivalikoimasta kartonkeja...

(Sosiaaliporno unohtui: uudet lääkkeet tuntuvat auttavan, pariin päivään ei ole ahdistanut yhtään! Hirveä flunssa vaan päällä...)